Jonnan blogi

Lisää kuvia

2010-05-13T09:57:00.000-07:00

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran plaza mayor. Patsaat esittävät pääsiäisviikon kaapumiehiä. Legendan mukaan he kutsuivat pääsiäisviikon kulkueeseen puhaltamalla torveen ja käymällä hakemassa ihmiset kotoa aamuviideltä.

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran vanhaa kaupunkia. Olisko vanha muurin portti?

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran vanhaa kaupunkia kans.

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Meidän "takapihalta". Näin keväisin koulumatka käy mukavasti joenvartta pitkin. Tykkään kovasti keväisestä, vihreästä Espanjasta. Vaikka täällä sataakin ja on välillä aika kylmä. Mutta kesällä on kuumaa ja kuivaa, ja välimeren kasvillisuuteen kuuluu, että se palaa kesän aikana. Opin myös arvostamaan vuodenaikoja kämppis-Shawnin kanssa jutellessa. Hän on kotoisin Etelä-Kaliforniasta jossa ei ole koskaan vihreätä, sillä alue on aavikkoa eikä siellä sada oikeastaan koskaan, ja lämpötila on aina 25-30 asteen tietämillä.

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Läheisen Toron pikkukaupungin ympärillä olevaa viininviljelysmaata. Toro on kuuluisa viineistään. Ja hyviähän ne ovat.

Málaga ja Fuengirola

2010-05-06T11:41:00.000-07:00

Äiti myös kommentoi tuossa yksi päivä, etten ole muistanut kertoa mun matkasta Málagaan ja Fuengirolaan heitä tapaamaan, joten kirjoitan matkasta nyt.

Matka oli oikein mielenkiintoinen. Aluksi vietin pari yötä Madridissa kaupunkiin tutustuen. Kuitenkin jo menomatkalla bussissa huomasin, että olin unohtanut passini kotiin. Mietin eri vaihtoehtoja, kuinka voisi passini saada Madridiin, sillä ilman sitä ei lentokoneeseen pääse. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli hypätä bussista seuraavalla asemalla ja liftata takaisin Zamoraan. Tämä vaihtoehto sulkeutui pois, kun muistin että mulla oli mukana rinkka ja matkalaukku. Toinen vaihtoehtoni oli käyttää perjantaipäiväni siihen, että matkustan 3h Zamoraan ja 3h takaisin passinhakureissulla. Lopulta keksin, että voin tilata kämppikseni Shawnin Madridiin ja maksaa hänelle matkat Madridiin ja takaisin. Shawn kun aina puhuu matkustamisesta, muttei koskaan mene minnekään, koska hän a) säästää rahaa ja b) ei saa mitään aikaiseksi. Ja lopulta ratkaisuni oli oikein hyvä, sillä Shawnin kanssa meillä oli oikein kivaa tutustuessa Madridiin ja vähän sen yöelämäänkin.
vain
Málagassa ja Fuengirolassa minua yllätti, kun kuulin niin paljon vieraita kieliä ympärilläni. Zamorassa eikä Madridissakaan (siihen vuodenaikaan) ole kovinkaan paljon ulkomaalaisia. Zamorassa siis ei juuri yhtäkään. Etelässä sen sijaan ei juuri muuta kuullutkaan. Ja aina, kun puhuin pikkuisen espanjaa, paikalliset yllättyivät siitä positiivisesti. Se oli hyvää itsetunnon luomista, kun täällä tuntee itsensä koko ajan luuseriksi, kun kaikki muut ulkomaalaiset osaavat ympärillä puhua niin paljon paremmin.

Fuengirolassa on ymmärtääkseni yksi maailman suurimpia suomalaiskeskittymiä. Siellä asuu muistaakseni noin 3 000 suomalaista. Ja kyseessä on Zamoran kokoinen, noin 60 000 asukkaan kaupunki. Siellä on oma suomalainen seurakunta, koulu, suomalaisia ravintoloita ja kauppoja. Todella hyvä matkakohde siis äidille ja isälle, jotka eivät kieliä puhu!

Äidin kanssa käytiin sunnuntaina tutustumassa Málagaan. Retki piti sisällään linnaan tutustumista, jäätelöä, paellaa, kahvia ja muutoinkin rentoa olemista. Oli oikein mukavaa, kun etelässä oli jo hyvät 20 asteen kelit, kun Zamorassa oltiin vielä 5-10 asteen tietämissä. Nyt toukokuussahan siellä on välillä jo ainakin 35 astetta, ja kesällä lämpötila voi kohota 45 asteen tuntumille! Täällä Zamorassa on kesällä kuumimmillaan "vain" 40 astetta...:P Espanja!

Muutoinkin etelän visiitti oli oikein mukava tauko kevään keskellä. Opetin vanhuksille kuinka käytetään bussia ja junaa, ja kävimme syömässä hyvin. Illalla tietenkin tultiin ajoissa nukkumaan ja mulla oli aikaa surffata Facebookisssa langattomasti hotellissa :) Äidille annoin mukaan mun talvivaatteet ja sain hieman kesäisempää päällepantavaa.

Jonkun kerran tuli vielä talvitakkia ikävä, mutta nyt on onneksi jo pääosin yli 20 astetta, vaikka alkuviikosta lämpötilat kävivätkin alle 10 asteessa. Täältä tullaan Suomi! Pistäppä hyvä kesä, ettei arvi värjötellä!

Matkailua

2010-05-06T11:18:00.000-07:00

Huh, viime viikkoina on sitten tullut oltua liikkeessä. Elämänrytmi on ollut luokkaa kolme yötä kotona, kolme maailmalla. Mutta mukavaa on ollut!

Yhtenä viikonloppuna kävin Galiciassa yhtä tuttavaa tapaamassa. Oli kyllä hyvä viikonloppu! Kyseessä oli siis Couchsurfing-kaveri Luis, jonka luona vierailin viime keväänä, kun kävin Portossa Portugalissa koulukurssilla, ja samalla piipahdin pariksi päiväksi Espanjan puolelle. Nyt hän oli saanut kesäasuntonsa valmiiksi, ja suunnitteli jäävänsä Espanjaan pidemmäksikin aikaa. Hän on espanjalainen, mutta hän on asunut viimeiset kymmenisen vuotta enemmän ja vähemmän maailmalla.

Luisin kanssa pohdimme maailman menoa. Meillä oli todella hyviä keskusteluja mm. elämästä, hyvästä elämästä ja meille tärkeistä arvoista. Oli todella mukavaa keskustella syvällisiä pitkästä aikaa, kun täällä Zamorassa ei ole ollut sellaista kaveria. Ikävä Annaa! :)

Sitten seuraavalla viikolla oli vuorossa luokkaretki Barcelonaan. Lapset käyttäytyivät mukavasti ja oli meillä vähän vapaa-aikaakin. Tosin olin joka ilta niin uupunut päivän kaitsemisesta, ettei tullut edes mieleenkään lähteä katselemaan kaupungin yöelämää. Tai no, mielessä kävi ajatus moisesta, mutta sitten mukavuudenhalu ja pehmeä sänky voittivat. Shawn sen sijaan jaksoi joka ilta urhoollisesti lähteä ulos tapaamaan kavereitaan. Hänelle se sitten kostautuikin viitenä kahvikuppina päivittäin. Mä pysyttelin mun yhdessä-kahdessa kupposessa.

Barcelonan päälle päätin lauantaina näyttää espanjalaisille, mistä suomalainen juomakulttuuri on tehty! Oli puhetta espanjalaisen kaverin Danielin kanssa siitä, kuinka hänellä oli kova krapula ja itse totesin, ettei ole kyllä tullut liiemmin kuppia kallistettua tällä matkalla. Ilta päättyi mun osalta siihen, että palasin kahdeksan aikaan kotiin nukkumaan. Tosin espanjalaisittain se ei ole niin kovin myöhään, sillä on ihan normaalia lähteä baarista viiden-kuuden aikaan. Krapulapäivä meni leppoisasti ulkona auringonpaisteesta nauttien lämpötilan ollessa 30 asteen tietämissä.

Parin päivän kuluttua saapuikin Mikael minua tänne tervehtimään. Olipas kiva nähdä sitä poikaa! Vaikka ihan rampanahan se sieltä Suomesta saapui, kun oli käynyt sotaleikkejä leikkimässä edellisenä päivänä ja migreeninpoikastakin oli ilmassa.

Seuraavina päivinä näytin Mikaelille hieman Zamoraa, ja työviikon jälkeen lähdimme Salamancaan. Salamancassa vietimme yhden yön ja perjantaina liftasimme Ávilan kaupunkiin, jossa on maailman pisin muuri Kiinan jälkeen. Muuri oli oikein komea, vaikkemme sitä sen kummemmin ihastelleetkaan. Ávilasta otimme bussin Madridiin, sillä Ávilassa kohtasimme kunnon myrskysateen rakeineen ja viemärien tukkeutumisineen.

Madridissa käppäilimme kaupungilla ja yövyimme todella huonossa hostellissa kaupungin ulkopuolella. Koitimme löytää Couchsufring-sohvaa, mutta sellaista ei myöhäisille etsijöille löytynyt (aloitimme etsinnän noin viikkoa ennen kaupunkiin saapumistamme). Kyseinen hostellimme ei siis varsinaisesti ollut mitenkään epäsiisti, mutta se oli hyvin laitosmainen ja todella kaukana keskustan vilinästä, keskellä teollisuusaluetta. Kyseiseen hostelliin päädyimme, kun kaikki muut halvat paikat olivat jo varattuja siinä vaiheessa, kun aloimme etsiä hostellia.

Madrid on kyllä oikein mukava suurkaupunki! Olen käynyt siellä nyt muutaman kerran ja tykästynyt kovin. Madridin yleisilme ei ole kovinkaan erikoinen, mutta keskusta on oikein kompakti ja kaikki keskustassa on kävelymatkan päässä. Madridista löytyy myös Berliininomaista tunnelmaa ja vaihtoehtokortteleita.

Barcelonakin on kiva kauounki, mutta siitä tykkäävät kaikki. Itse en ole vielä löytänyt sieltä itseäni kovasti kiinnostavia paikkoja, mutta olen lähes varma, että niitä siellä kuitenkin on. Kuitenkin, jos tulisin uudestaan asumaan Espanjaan, niin toivoisin asuvani Granádassa tai Madridissa.

Kuvia Zamorasta

2010-04-13T09:57:00.001-07:00

Tässä hieman kuvia Zamorasta. En oo juurikaan kuvia otellut, joten nää on viety kavereiden Facebookista.

Haikarat. Täällä on ihanan paljon haikaroita. Meidänkin takapihan kirkon tornissa asuu kaksi pariskuntaa. Niiden elämää on kiva seurata. Toinen pariskunta esimerkiksi varastaa oksia toisen peseästä, minkä johdosta toinen pesä on tosi suuri ja toinen on pieni. (Kuvaaja: Roxane Jamet)

Näkymiä Zamorasta. Zamora on oikein kaunis pikkukaupunki. Täällä on paljon kirkkoja. Ja lisää kirkkoja. Keskiaikaisia ja kai vanhempiakin. Romaneskeja? Läheinen Salamancan kaupunki on rakennettu samoihin aikoihin ja on samaa tyyliä, mutta paljon isompi kaupunki. Toinen läheinen kaupunki Valladolid, Castile y León-alueen pääkaupunki, on uudempi, ja Zamoralaisten mielestä ruma. Mun mielestä Valladolidkin on kaunis, ainakin suomalaisella mittapuulla. (Kuvaaja: Roxane Jamet)

Joku kirkko. Kun niitähän löytyy. Kaikki veri important, kuten Anna tietääkin. (Kuvaaja: Roxane Jamet)

Semana Santan kulkue. Tämä oli se drunken one, torstaiaamuna kello 5. Kulkueissa siis kulki huputetut miehet (joskus myös naiset) ja oli paljon patsaita yms. (Kuvaaja: Fiona Kerr)

Painavimpia patsaita kantoi jopa 50 ihmistä. Tämän alla ehkä noin 20. (Kuvaaja: Fiona Kerr)

Jotkut kulkueet muistuttivat Ku Klux Klanin kokoontumisia enemmän kuin toiset. (Kuvaaja: Fiona Kerr)

Andalucia

2010-04-13T09:44:00.000-07:00

Pääsiäissunnuntaina suuntasin etelään. Pääsiäisliikenteen vuoksi bussi jonka olin aikonut ottaa olikin täynnä, ja jouduin odottamaan Madridissa pari tuntia ylimääräistä. Tämä sopi hyvin, sillä pääsin käymään keskustassa syömässä. Mutta ikävä kyllä bussini oli myös tunnin myöhässä määränpäästään Granadasta, joten saavuin sinne kolme tuntia suunniteltua myöhemmin, eikä mulla ollut majapaikkaa. Couch Surfing ei ollut tuottanut tulosta, enkä löytänyt Madridista langatonta nettiä, josta olisin voinut varata hostellin. Lopulta päädyinkin Granadaan vaeltelemaan öisillä kaduilla muutamaksi tunniksi, kunnes löysin kadulta vapaan langattoman netin ja sen avulla löysin vapaan pensionaatin yöksi. Nukkumaan pääsin kahden maissa.

Seuraavana päivänä otin bussin Orgivan pikkukylään Sierra Nevadan vuoristoon. Määränpäänäni oli läheisen vuoren huippu, josta löytyikin etsimäni Rainbow-kokoontuminen n. 1400 metrin korkeudesta. Vuoren huipulle päästäkseni kävelin vuoren rinnettä ylöspäin pari tuntia, noin puolet matkasta, kunnes sain liftikyydin ylös saakka. Olisin tietenkin voinut jäädä kylään odottamaan liftikyytiä, mutta samalla paikalla oli valmiiksi jo viitisen henkeä, joten totesin kävelemisen olevan parempi vaihtoehto. Lisäksi en tiennyt, kuinka kova liikenne noilla seuduilla on, joten totesin kävelemisen olevan varmin vaihtoehto ylös pääsemiseksi. Ja pääsinhän minä. Tosin hieman väsyneenä.

Rainbow oli mahtavalla paikalla, josta oli upeat näkymät. Menetin sydämeni Sierra Nevadan vuoristolle, sinne haluan uudestaan! Sää oli hyvä, vaikka yöllä tiipiissä nukkuessa hiipi kylmyys ohuen makuupussini läpi. Päivällä lämpömittari sen sijaan oli varmasti 25 asteen huiteilla, sillä onnistuin polttamaan nassuni, vaikka muutoin koitin suojautua auringolta mahdollisimman tehokkaasti kääriytymällä pitkähihaisiin paitoihin. Enhän juuri muuta ollut pakannutkaan mukaan.

Rainbowssa vietin vain kaksi yötä, sillä olin luvannut tavata suomalaiset Comenius-ystäväni Cadizissa viikonloppuna. Sen vuoksi jouduin jättämään paratiisin vuoren huipulla tuoreine, ekologisine mangoineen, avokadoineen, appelsiineineen ja tomaatteineen. Oli muuten parhaita hedelmiä ikinä! Lähtöpäivänä lyöttäydyin parin rainbow-ystävän seuraan ja kävelimme vuorenrinnettä alas laaksossa olevaan Beneficio-hippikylään. Toinen ystävistäni oli asunut kylässä jo pari kuukautta, joten hän tiesi nurkat ja osasi opastaa meidät perille. Kylässä nukuin yhden yön.

Beneficio oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Sellainen, jossa olisi kiva viettää jonkin aikaa, esimerkiksi yksi talvi paossa Suomen kylmyyttä ja pimeyttä, mutta pidemmäksi aikaa en sinne haluaisi jäädä. Mutta joksikin aikaa kyllä, vaikka telttailemaan vuorille ja keräämään paikallisia yrttejä. Toisenlaisia yrttejä löytyi myöskin kylästä. Iltanuotiolla istuessa pelästyin jo kerran syöneeni spaceballin, mutta lopulta se onneksi osoittautui vain suklaaleivokseksi. Nyt ei olisi tehnyt mieli mitään hippimatkustelua.

Beneficiosta lähdin yhdessä belgialaisen Rainbow-ystävän kanssa. Menimme samalla bussilla Granadaan, jossa tiemme erosivat. Granadassa vietin taas yhden yön, mutta tällä kertaa olin varannut hostellini jo etukäteen. Visiittini olikin paljon rennompi edelliseen verrattuna, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin siitä, että sain vatsani täyteen ennen nukkumaan menoa.

Granadasta matkasin bussilla Cádiziin, jossa tapasin suomalaisen Comenius-ystäväni Elinan Córdobasta. Toinen ystävä Kataloniasta joutui ikävä kyllä perumaan tapaamisemme, sillä hän oli saanut vatsataudin Málagassa tai niillä seuduin. Comenius-Elinan kanssa tutustuimme Cádiziin, kävimme ottamassa aurinkoa tuulisella rannalla ja yövyimme rennossa surffihostellissa. Löysin Cádizista itselleni myös uudet Camper-kengät. Kalliithan ne olivat, mutta hyvännäköiset ja kuulemma pitäisi olla kestävät. Toivotaan niin!

Cádiz oli ihan mukava pikkukaupunki meren rannalla. Parasta siinä oli ehdottomasti meri! Ja huonointa se, että siellä oli aika paljon turisteja, ja palvelu oli välillä hyvin tylyä tyyliin ”anna rahat ja näkemiin.” Tuli siis parikin ikävää kokemusta paikallisesta palvelusta, vaikka toisaalta ei se nyt niin huonoa ollut. Ihanan Rainbow-kokemuksen päälle vain arkeen astuminen oli ehkä hieman raskasta.

Elina pystyi olemaan Cadizissa vain yhden yön, joten lauantai-illan vietin itsekseni hostellilla riippumatossa nettaillen. Kyllähän siellä olisi voinut ihmisiinkin tutustua, mutta ei ollut oikein sellainen fiilis. Ja lisäksi olen aina ollut huono tutustumaan ihmisiin hostelleissa. En vaan oo sitä tyyppiä, kai.

Sunnuntain sitten vietin lähinnä bussissa istuen. Päätin nähdä myös Sevillan, joten otin Cadizista aamulla bussin sinne, jotta pystyin tutustumaan kaupunkiin muutaman tunnin ennen seuraavaa bussietappia Salamancaan. Sevilla oli hyvin kaunis! Se on Andalucian pääkaupunki ja Espanjan neljänneksi suurin kaupunki, mutta keskusta on silti oikein idyllinen. Suosittelen ehdottomasti! Sevillan jälkeen palasin Salamancan kautta Zamoraan. Sunnuntain bussimatkat kestivät yhteensä noin kymmenen tuntia. Kerkisin miettimään paljon asioita.

Semana Santa

2010-04-13T09:43:00.000-07:00

Jee, vihdoinkin on tapahtunut jotakin kirjoittamisen arvoista! Täällä oli pääsiäinen, ja sen jälkeen kävin lomalla Etelä-Espanjassa Andaluciassa. Toisin sanoen jotakin uutta ja ihmeellistä tähän arkeen jota elän. Ei sillä että arjessa mitään vikaa olisi, mutta se vain pyörii lähinnä samojen asioiden ympärillä, eikä niistä viitsi montaa kertaa kirjoittaa.

Pääsiäinen eli Semana Santa (”Pyhä Viikko”) on iso juttu Espanjassa. Silloin on pääsiäiskulkueita varmaan jokaisessa isommassa kaupungissa. Ja Zamoran Semana Santa on yksi Espanjan kuuluisimmista. Sitä luonnehditaan mm. pyhimmäksi. Vanhin Zamoran kulkue on peräisin 1300-luvulta. Semana Santan aikaan täällä oli 10 päivän aikana noin 20 kulkuetta. Mä näin niistä noin puolet, mikä tarkoittaa monen tunnin seisomista ja odottamista. Ja kaikki tämä epäuskonnolliselta minulta. Mutta vain kerran elämässä olen Zamorassa katsomassa pääsiäiskulkueita, toivon.

Kulkue kestää monta tuntia, siinä tuhannet huputetut miehet ja/tai naiset kulkevat kahden-kolmen hengen riveissä ja kantavat soihtua/kynttilää/lippua/tms. Sitten kulkueessa on myös suuria patsaita ja muita pyhiä figuureita, jotka voivat olla satoja vuosia vanhoja. Kulkueissa on yleensä myös musiikkia, joten Zamoran (sinfonia)orkesterilla oli kiireinen viikko. Jotkut kulkueet olivat jopa pelottavia, kun ne näyttivät Ku Klux Klanin kokoontumisilta. Mutta toiset kulkueet olivat varsin kauniita, ja osa jopa viihdyttäviä. Varsinkin torstaiaamun kulkue klo 5.00, jossa suurin osa kulkueeseen osallistujista ja kulkueen seuraajista olivat enemmän-vähemmän humalassa.

Parasta Semana Santassa oli ehdottomasti se, että Zamorassa tapahtui jotain. Kaupungin väkimäärä yli tuplaantui ja hetken aikaa tämä tuntui suuremmaltakin kaupungilta. Suurin ero Jyväskylän ralleihin verrattuna oli se, että kaikki turistit mahtuivat tänne. Zamoran keskusta kun on oikeastaan aika suuri, ja yleensä se on vain tyhjillään. Semana Santan aikana täällä oli ihmisiä myös yleensä hiljaisissa osissa kaupunkia, ja viikko on ehdoton elinruiske Zamoran taloudelle-

Ja joka ilta oli syy lähteä ulos. Useina päivinä tuli nähtyä myös kavereita ja käytyä yhdellä tai kahdella jossakin kuppilassa. Harmi vain, että aika iso osa ulkomaalaisista oli matkustelemassa tuolloin, joten meitä ei ollut kovin montaa täällä. Mutta toisaalta tuli tutustuttua paremmin meidän espanjalaisiin kavereihin.

Pääsiäisviikolla meillä oli pari päivää koulua ja sitten alkoi loma. Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina nuorimmat oppilaat olivat koulussa ja vanhemmat eivät viitsineet enää tulla. Keskiviikkona mun tunnit oli peruutettu, joten loma alkoi jo silloin, ja kesti seuraavan viikon sunnuntaihin. 12 päivää lomaa, mmm.

Netti ja amerikkalaiset

2010-04-13T09:30:00.000-07:00

Ei meille sitten tulekaan nettiä. Odoteltiin neljä viikkoa ja käytiin kysymässä, miksei nettiä ole tullut. Meille vastattiin, että kyllä sen olisi pitänyt jo tulla. Sitten soiteltiin puheluita ja meille todettiin, että olin kuulemma sanonut väärän osoitteen ja jos halutaan netti edelleen, niin pitää taas odottaa 2-4 viikkoa. No tänks. Varsinkin kun olen täällä enää pari kuukautta, ja siitäkin muutaman viikon reissussa muualla. Ja onpa ainakin jokin syy lähteä ulos, kun netti pitää etsiä muualta kuin kotoa.

Nyt sitten kämppikset John & Mei ovat kuitenkin päättäneet hankkia netin. Vaikka aluksi kumpikaan ei sitä halunnut, ja sit John halusi ottaa netin kanssa, mutta Mei kommentoi asiaa jotakuinkin näin: "En halua nettiä. Jos te sen otatte, käytän sitä, koska se on, mutten aio maksaa siitä. Koska en sitä alunperin halunnut." Kuinka paljon helpompaa olisikaan ollut, kun he olisivat tilanneet netin jo ennen kuin tulin tänne. Niin paljon helpompaa, niin paljon helpompaa. Pitäkää nettinne!

Olen miettinyt, etten kyllä enää koskaan ikinä halua asua amerikkalaisten kanssa. Vaikka kämppikseni ja työkaverini Shawn on ihan mukava, niin hän on kuitenkin kovin etäinen. Ja amerikkalaiset ovat jopa enemmän individualisteja kuin me suomalaiset. Esimerkiksi kun Mei ja John lainasivat multa porkkanan, he myös ostivat mulle uuden porkkanan tilalle. Ja mulla oli jo valmiiksi kilo porkkanoita, en olisi sitä yhtä kaivannut. Pidän enemmän asenteesta, että lainaa sä nyt, niin mä lainaan joku toinen päivä jotain. Niin, ja jenkit ei osaa puhdistaa keittiön tiskialtaasta ruuantähteitä. Ei nämä mun kämppikset, eikä Mattokamelin Erickkään. Siellä päin ei ilmeisesti ole tapana.

Kuulumisia

2010-03-05T08:11:00.000-08:00

Nyt on kulunut jo tovi siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Mitä täällä on mahtanut tapahtua sillä aikaa?

Koulussa alkaa sujumaan ihan kivasti. Tosin mulla ei edelleenkään ole paljon työtehtäviä, mutta olen alkanut tottua siihen, heh. Tuntien suunnitteluun osallistumista haittaa se, ettei mulla ole nettiä kotona. Tosin nyt saatiin vihdoin käytyä Johnin kanssa tilaamassa se, joten 2-4 vkon sisällä pitäisi olla 20 MB yhteys kotona. Jipii! Ja eikun torrentit laulamaan sen jälkeen ;)

Netin tilaamisprojekti luonnekti hyvin sitä, miten asiat tässä maassa hoituvat. Ensinnäkin, ensimmäinen myyjä antoi meille väärää informaatiota hinnasta, ja väitti ettei siinä ole asennusmaksua. Kun mentiin tilaamaan nettiä, niin asennuksen sanottiinkin maksavan 50e. No, haluttiin se silti. Sen jälkeen meidän piti käydä kahteen kertaan viereisessä pankissa, sillä halusivat tietää mun tilinumeron sopimusta varten. Ekalla pankkikerralla sain tilinumeron kokonaisuudessaan, mutta sitten se ei kelvannutkaan. Pitikin olla virallinen todistus tilinumeron oikeellisuudesta, joten uudelleen pankkiin. Sen jälkeen mulle tuli seuraavana päivänä soitto, että mun pitää tulla käymään. Tällä kertaa kyse oli tietojen varmistamisesta palvelun tarjoajalle. Soitettiin parit puhelut ja nyt tilauksen pitäisi olla voimassa. Toivotaan, että netti tulee pian <3

Leikkautin ja värjäsin myös hiukseni. Kun pitää keksiä jotain, millä täyttää päivänsä täällä. Ei ole meinaan liikaa tekemistä. Tilasin blondia, tuli vaaleankeltaisenpunertavat. Sellainen espanjantekoblondi. Täällä on suhteellisesti aika monella jonkin verran vaalennetut hiukset, mutta yleensä ne on just tuota keltaisen seutua. Mä haluun elovenat!

Näiden lisäksi olen opiskellut (pari esseetä ja tutkimussuunnitelma Suomeen), joogannut, käynyt salsatunneilla ja katsonut televisiota. Niin, ja käynyt Zamoran huikeassa yöelämässä. Itse asiassa täällä on suhteellisen vilkas yöelämä verrattuna siihen, että täällä on vain 60 000 asukasta. Esimerkiksi paljon enemmän baareja ja yöklubeja kuin Jyväskylässä. Eikä minnekään ole rajoituksia siinä, kuinka monta ottavat sisälle. Joskus siis tulee lähdettyä baarista vain sen takia, ettei siellä enää pysty liikkumaan.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus mennä Bilbaoon couchsurfing-tapaamiseen, mutten mennytkään. Koska piti hoitaa pari juttua netissä! Niin, ja koska sijoitin hiuksiini tällä viikolla kiitettävän summan rahaa.

Kielimuuri ja kulttuurishokki

2010-02-22T09:03:00.000-08:00

Olen nyt ollut täällä suunnilleen kolme viikkoa. Erityisesti viime viikolla tuntui siltä, ettei mistään tule mitään. En ymmärrä, mitä ihmiset puhuvat, ja ihmiset myös käyttäytyvät eri tavalla kuin kotona. Esimerkiksi koulussa kävin lähinnä vain pyörähtämässä, sillä monta kertaa informaatio ei ollut tullut mulle asti, vaan luokka oli esimerkiksi huitelemassa teatterissa tai niillä oli koe. Turhaan olin taas herännyt aamulla ”aikaisin”, kun sitten oli kaksi tuntia vapaata ennen seuraavaa tuntia.

Kielimuurin takia monet kerrat istun tyhmänä joukossa, jossa kaikki muut puhuvat espanjaa. Toisaalta tämä on se hinta, jonka kielitaidosta joutuu maksamaan. Jos kaikki puhuisivat koko ajan englantia, en koskaan oppisi espanjaa. Myös tapani olla on kovin suomalainen, eli esimerkiksi en liiaksi pyri keskeyttämään toisten puhetta, jotta saisin sanottavani esiin. Ei suomessa yleensä joudu puhumaan toisten päälle (poikkeuksena ehkä äiti ;)... Vaikka olenhan minä tämän jo tiedostanut aikaisemminkin. Me suomalaiset ollaan kuuntelijoita. Espanjalaiset sen sijaan (kuten monet muutkin) ovat niitä puhujia, joilta tekstiä tulee välillä lakkaamatta.

Toisaalta tää mun vapaus tehdä mitä haluan on ihailtavaa. Tällä viikolla olin Madridissa Comenius-tapaamisessa. Nähtiin parin suomalaisen tytön kanssa jo pari päivää aiemmin ja käytiin tutustumassa kaupunkiin. Maanantain tapaamisessa oli lisäksi pari muuta suomalaista, joiden kanssa pääsin myös vähän jutskaamaan. Tuntuu, että muiden suomalaisten Comeniusten työviikot ovat täynnä ohjelmaa, joiden sisältöön he ovat enemmän ja vähemmän saaneet vaikuttaa. Mulla sen sijaan on lähinnä vapaata. Toisaalta saan kuitenkin tosi vapaasti suunnitella mille tunneille meen, joten oon ollut muun muassa bilsan ja mantsan tunneilla, enkä pelkästään enkkua opettamassa.

Tällä viikolla koulussa olen pitänyt kiinni mun lukujärjestyksestä. ”Ai, teillä ei ookaan kunnon tuntia vaan katsotte videota? Ei se mitään, tuun silti ja tehdään mitä tehdään.” Tuleepa ainakin naama tutuksi ja opettaja muistaa, että mun pitäis tulla niille tunneille. Ja ehkä muistaa infota, jos tunti jostain syystä vaikka peruuntuis. Koitan myös saada sanottua sanottavani aina, kun sellaiseen on mahdollisuus. Ensi maanantaina pääsen myös tutustumaan yhdelle alakoululle, kun tänne tulee ruotsalaisia vieraita, joiden kanssa sit mennään. Ja nyt mulla on myös eka oma tehtävä! Mun pitää keksiä miten opettais Maailmansodat mielenkiintoisesti. Aattelin kokeilla draamaa, kun se munasoludraamakin silloin Mattokamelissa meni niin loistavasti ;) Vai oppiko kukaan siinä mitään ja mitenkäs se menikään? Oliko Jussi kohdun hapan ympäristö?

Myös jenkkien kanssa on mennyt ihan mukavasti. Tuun poikien kanssa hyvin juttuun, ja Meitä vähän pelkään. Se on yleensä niin vakava ja jos sanon jotain tyhmästi, niin se heti puuttuu siihen, että ei se nyt ihan noinkaan oo. Mutta on sekin ihan mukava, koitan vaan olla varpaillani mitä sille sanon, ettei se pidä mua ihan tyhmänä. Kämpässä on myös aika kylmä, kun Mei ei halua että pidetään lämmitystä päällä. Tämä johtaa siihen, että aamuisin en halua tulla peiton alta sitäkään vähää kuin muutoin saattaisin, ja tänään nukuin kolmen tunnin päikkärit, kun halusin vaan vähän käydä lämmittelemässä peiton alla. Eläköön suomen energiapolitiikka!

Espanjan ihmemaa

2010-02-08T11:36:00.000-08:00

Ajattelin käydä hieman läpi asioita, jotka ovat ihmetyttäneet (positiivisesti tai negatiivisesti) tämän Espanjassa vietetyn viikon aikana.

· * Astioiden kuivauskaappi. Suomi ei olekaan ainoa maa, jossa on astioiden kuivauskaappi keittiössä lavuaarin yläpuolella! Tosin täällä se on vähän erilainen, sillä siinä on metallinen pohja, eli vesi ei pääse tippumaan lavuaariin. Voisin vaikka laittaa kuvan siitä joskus, aivan kuten muutenkin vaikka tästä kämpästä. Mutta epäilen, että toi kuivauskaappi olisi sitä perua, että täällä Espanjassa asuu aika paljon suomalaisia etelän rannikolla. Joissain pikkukaupungeissa voi olla esimerkiksi jopa useita suomalaisia kauppoja, joissa myydään suomalaisia tuotteita. Ja olen lukenut jostain, että kuivauskaappi on suomalainen keksintö, aivan kuten keittiössä oleva vedettävä leikkuualusta.

· * Bidé-suihkuallas. Olen käynyt nyt muutamassa espanjalaisessa asunnossa, jossa on ollut wc:ssä bidé-suihkuallas. Meillä täällä asunnollakin on sellainen. Sitten siinä päällä on kansi. Ranskan kielikurssilla Belgiassa muistan kun italialainen ja espanjalainen keskusteli bidén käytöstä. Espanjalainen sanoi, että on tottunut käyttämään sitä vain jalkojen pesemiseen. Italialainen taasen kertoi käyttävänsä pyllyn pesemiseen, johon suihku on tarkoitettukin. Itse en ole vielä käyttänyt mihinkään. Niin juu, ja meillä on kaksi vessaa ja kaksi suihkua!

· * Kauppojen valikoima. Suomessa on niin vähän eri tuotemerkkejä tarjolla, että melkein kaikissa kaupoissa on samat tuotteet tarjolla. Täällä taasen valikoima kauppojen välillä vaihtelee tosi paljon. Pitää esimerkiksi tietää, missä myydään inkivääriä tai mistä saa pestoa, jos tuollaisia tuotteita nyt haluaa käyttää. Myös puuroa tai mysliä on vaikea löytää, mutta se on kuitenkin mahdollista. Onneksi täällä on nuita muita ulkomaalaisia, jotka on kartoittaneet jo aika tarkkaan, mistä saa mitäkin. Suomalaiset kaupat ovat pääosin hyvin varusteltuja.

· * Siesta. Ainakin Zamorassa vietetään siestaa talvellakin. Tämä tarkoittaa, että kaupat, pankit ym. menevät kiinni jo kahdelta. Sitten ne aukeavat uudelleen, jos aukeavat, viiden-kuuden aikaan illalla. Mutta esimerkiksi kauppahalli ei aukea koskaan uudelleen, ja pankitkin taitavat aueta vain torstaisin. Tämä tarkoittaa että kahden-viiden välillä tässä kaupungissa ei ole juurikaan tekemistä. Lähinnä voi käydä ruokakaupassa (ne ei mee kiinni) tai kirjastossa netissä. Kesällä jo huomasimme, että siestan ajat vaihtelevat eri puolilla Espanjaa. Ymmärtääkseni myöskään joka puolella (esim. Salamancassa) ei vietetä siestaa talvisin, mutta Zamora on Zamora.

· * Kävely. Mikä on ihanaa, on se, että siestan jälkeen koko kaupunki herää eloon ja ihmiset lähtevät kävelylle keskustaan. Viiden-yhdeksän aikaan kaupunki on hyvin eloisa, lapset leikkivät ja ihmiset tapaavat toisiaan. Tämä on myös se aika, jolloin tulee tehdä kaikki erikoisostokset, kuten vaatteet tai kirjat. Löysin muuten ihanan sineikirjan, pitää käydä ostamassa se joku päivä.

· * Lakanat. Ei ole pussilakanoita. Nukun aina lakanani ihan pyörryksiin. Onneksi ei tarvitse käyttää jonkun toisen vanhaa peittoa, sillä asunto on ihan uusi, ja kalusteet, lakanat ym. on hankittu ihan meitä varten. Harkitsen vielä, pitäisikö käydä pussilakanaostoksilla. Olen varma, että niitä myydään jossakin. Meidän vuokranantajat vain ovat sellainen vanha pariskunta, joka ei hirveästi tuollaisista nykyajan humpuukeista välitä.

· * Internet-hinnat ja -paketit. Nettihinnat ovat kalliit, ja ne tulevat aina jossain ihme paketissa. Jos haluat netin, sun täytyy ehkä ottaa myös lankapuhelin ja tv. Myös mokkulat ovat hinnoissaan. Kämppikseni ja kollegani Shawn maksaa nettitikustaan noin 40e/kk. Harkitsen vielä, että haluanko sittenkään nettiä itselleni. Se olisi kyllä kätevä, mutta ei tekisi mieli maksaa 150e kevään netistä, enkä tarvitse myöskään lankapuhelinta saati tv:tä. Ja päivällä on viisi tuntia siestaa aikaa surffailla kirjaston netissä. Siellä sentään toimii wifi. Muualla kun olen kokeillut, niin wifi toimii jos toimii. Koulullammekin se toimi ekana päivänä, mutta sen jälkeen en ole saanut skulaamaan. Kirjastossa nettaamisen hyötyjä on myös se, että on joku syy lähteä kaupungille palloilemaan. Mutta saas nähdä.

· * Kierrätyssysteemi. Täällä voi kierrättää! Mutta se ei ole yhtä helppoa kuin mihin olen Suomessa (Jyväskylässä) tottunut. Täällä on muutamissa paikoissa kierrätyspisteet, meillä lähin on muutaman korttelin päässä. En ole käynyt siellä vielä, joten en ihan tiedä, mitä voi laittaa mihinkin. Mutta ymmärtääkseni jotenkin niin, että lasi, paperi ja pakkaukset (johon kuuluvat kaikki nestepakkauksista pahviin, kartonkiin ja muoviin).

· * Pankkikirja. En ole vielä kokeillut tätä, mutta pankkiautomaattiin voi työntää pankkikirjansa. Siinä on sellainen samantyyppinen aukko kuin pankkikortille, mutta isompi. Sitten siihen aukkoon voi siis työntää pankkikirjansa avonaisena, ja laite tulostaa kirjaan kaikki viimeaikaiset pankkitapahtumat. Koska en ole kokeillut tätä vielä, en osaa sanoa, onko se kovinkaan kätevää. Mutta espanjalaisen pankkitilin kuitenkin hankin. Vaikken tiedä siitäkään, kuinka tärkeää sen hankkiminen nyt sitten oli. Mutta ompahan.

· * Dubbaus. Meillä on siis tv. Ja täällä dubataan tv-ohjelmat. Joskus laatu on kuitenkin luokkaa Taotao. Eli alta kuuluu vielä alkuperäiset äänet, ja sit siihen päälle on lyöty espanjankielinen puhe. Ja äänet on yleensä aika samanlaiset kaikilla naisilla, kaikilla lapsilla ja kaikilla miehillä. Esimerkiksi lasten äänet on piipitystä tyyliin lastenohjelmat. Mutta sentään on erilaiset äänet ees miesten, lasten ja aikuisten välillä, toisin kuin esimerkiksi Puolan Kauniissa & Rohkeissa, joissa yksi miesääni luki kaikki repliikit...täältä voi myös löytää dubbaamattomia ohjelmia. Esim. Simpsonit on välillä dubattu ja välillä ei. Eli esim. joka toinen jakso löytyy originaalina ja joka toinen ei.

* Pimennysverhot. Täällä on ihan loistava systeemi, jolla saa blokattua päivänvalon huoneesta. Oon vähän ihmetellytkin, miksi Suomessa ei ole oikein kunnollisia pimennysverhoja. Oppiipahan nukkumaan valoisassakin, kun kesällä sitä ei pääse pakoon. Mutta täällä on siis ikkunoiden ulkopuolella sellaiset metalliset verhot, joiden korkeutta voidaan säädellä ikkunoiden sisäpuolelta vetämällä narusta. Vähän kuin sälekaihtimet, mutta tosi isot ja raskaat, eikä niiden asentoa voi vaihtaa, ainoastaan korkeutta. Tällaiset Suomeenkin! Tosin noiden kanssa on semmoinen ongelma, että aamulla voi olla vaikeaa motivoida itsensä ylös sängystä, kun huoneessa on pilkkopimeää.

* Liha. Kaikkialla on lihaa. Jopa mun sieniannoksessa oli pekonia. Lihaa on myös paljon erilaista. Kauppahallissa näin jäniksiä, kokonaisia kuolleita pikkuporsaita ja puluja! Ainakin ne näytti ihan oikeilta, tavallisilta puluilta! Grose. Ne ei olleet isompia kuin pulut eli metsäkyyhkyjä, ja niiden värityskin oli ihan pulun kirjava. Täällä siis syödään rottia joilla on siivet. Vähän niinkuin variksia söis. Ja Carrefourissa näin kanssa kokonaisen nyljetyn eläimen, joka näytti isolta rotalta. Todennäköisesti se oli kuitenkin jotain muuta. Mutta se hyvä puoli kokonaisissa eläimissä on, että tietääpähän mitä syö.

* Viimeisenä tarina koulusta. Kävin tänään seuraamassa eritysluokan opetusta. Luokalla oli 15-18 vuotiaita oppilaita. Täällä voi jäädä luokalleen tosi monta kertaa, eli joillakin luokilla oppilaiden ikähaarukka voi olla aika iso. Mutta tää luokka jossa kävin tutustumassa tänään, oli aivan erityinen. Luokka on sellainen, jossa oppilaat on saattaneet esimerkiksi jättää peruskoulun kesken, ja palata takaisin kouluun jonkun vuoden kuluttua. Tältä luokalta valmistuessa saa peruskoulun päästötodistuksen (ainakin joistakin aineista) ja jonkinlaisen ammatillisen todistuksen. Oppilailla on päivässä kaksi tuntia äidinkieltä, kaksi matikkaa ja neljä teknistä työtä/teknologiaa/elektroniikkaa/tm. Seurasin luokan matikantuntia. Todella monet oppilaat eivät osanneet tavallisia kertolaskuja! Eli jos tehtävänä oli, että ”auto kulkee 50km/h. Kuinka pitkän matkan auto on ajanut 15 minuutissa/puolessa tunnissa/kahdessa tunnissa/kymmenessä tunnissa?” niin monet oppilaat eivät osanneet laskea tätä. Laskut tyyliin 2*50 tai 10*50 on ala-astekamaa...No, näillä oppilailla on kyllä ilmeisestikin aika karut taustat ja kotiolot. Muutoin koulussa on mennyt hyvin, ja uskon viihtyväni siellä verrattain hyvin tämän kevään.

Zamora, part 1

2010-02-01T04:25:00.000-08:00

Tästä se alkaa. Saavuin tänään Zamoraan, missä aion viettää seuraavat neljä kuukautta. Saavuin tänne muutaman mutkan kautta. Vietin ensin yhden viikonlopun Mikaelin kanssa Baltiassa (Riika 1 yö ja Vilna 3 yötä). Vilnassa tapasimme Mikaelin viime kesäisiä reissukavereita, ja sieltä lensimme Berliiniin noin viikoksi. Berliini oli jälleen kerran mahtava, vaikkakin kylmä. Tosin uutiset Suomesta kertoivat, että siellä oli jopa -30 astetta, joten siihen verrattuna Berliinin -10-15 asteen ei olisi pitänyt tuntua missän.

Berliinin pakkasesta ja tuulesta piittaamatta tutustuimme kaupunkiin ja nähtävyyksiäkin tuli nähtyä ohimennen. Istuimme paljon kahviloissa lipittäen café lattea ja välillä myös latte macchiatoa, vaikkei meille selvinnytkään, mitä eroa niiden välillä on. Shoppailimme molemmille uudet kengät, ja siinä sivussa matkaan tarttui pari muutakin juttua. Pääosin olimme Berliinissä Couch Surfingin kautta paikallisten luona Neuköllnissä, joka on etelä-Berliinissä. Berliinissä oli muutoinkin todella aktiivinen Couch Surfing-yhteisö (http://www.couchsurfing.org), ja sen kautta mm. kävimme pari kertaa istumassa iltaa ja lauantaipäivänä osallistuimme tyynysotaan parlamenttitalon edessä. Muutoin ohjelmaamme täytti tutustuminen kavereiden vinkkaamiin paikkoihin, kuten Cafe Morgenrotiin (http://www.cafe-morgenrot.de) ja hylättyyn huvipuistoon Itäisessä Berliinissä. Kiitos kaikille vinkanneille!

Saksasta matkani siis jatkui tänne Espanjaan ihan omin päin yksinään. Lensin Berliinistä Madridiin, jossa yövyin hostellissa, koska olin liian laiska etsimään yöpaikkaa CS:n kautta. Hostelli, jossa yövyin, oli hyvällä paikalla ja siellä oli ilmainen langaton netti, mutta muuta hyvää paikasta ei löytynytkään. Jokaisesta toiminnosta laskutettiin erikseen (esim. laukun säilytys 2e). Lisäksi vilustuin lentokoneessa, joten aikani Madridissa meni lähinnä nukkumiseen jaetsiessä jatkoyhteydttä Salamancaan. Madridissa tulin myös siihen tulokseen, että onneksi en vietä harjoitteluani siellä, sillä ainakin pikaisen kokemuksen perusteella näyttäisi siltä, että apurahani ei alkuunkaan riittäisi pääkaupungin hintatasoon (lue: huono pasta-annos 10e!). Varsinkaan, kun olen jo tuhlannut siitä jo osan visa-laskuun ja reissaamiseen...Lisäksi Madrid on liian suuri kaupunki makuuni.

Tosin nähtäväksi jää, kuinka hyvin tulen viihtymään täällä piskuisessa Zamorassa. Kuten jo mainittua, tänään on siis ensimmäinen päiväni. Ennen Zamoraa vietin pari yötä Salamancassa, joka on kaunis yliopistokaupunki noin tunnin ajomatkan päässä. Salamancassakin lähinnä vain nukuin ja podin flunssaani, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Paitsi tietysti se, että siellä kuten Madridissakin lähes kaikki naiset olivat todella kauniita ja tyylitietoisia! Espanjalaiset todellakin osaavat pukeutua. Tekee itselläkin mieli ostaa kivoja ja halpoja vaatteita, mutteihän niitä ihan hirveästi jaksa Suomeen raahata...mutta muutaman voisi...niin ja kävin kampaajalla myös, lasku oli 7,50e! Tällaista Suomeenkin! Tuntuu, että Espanjassa on helpompi näyttää hyvältä, sillä vaatteet, kampaamot ym. on niin paljon halvempia kuin Suomessa. Tosin en vielä tiedä, mikä Espanjalaisten tulotaso on keskimäärin...

Nyt istun uuden kotini keittiössä kirjoittamassa tätä blogia, jonka julkaisu jää kyllä tulevaisuuteen, sillä kämpässä ei ole nettiä. Kämppiksistäni olen tavannut kaksi, mutta tuleva kollegani Shawnia en ole vielä tavannut, sillä hän tuli kotiin ja nukkumaan sillä välin, kun itse olin kävelyllä ja ostamassa perus ruokatarvikkeita kuten sipulia, tomaattikastiketta ja porkkanoita...en kai toista itseäni liikaa? Pitäisikö opetella jotain muutakin perussafkaa? Madridista löysin ison kirjakaupan, josta ostin espanjankielisen kasviskokkikirjan, joten ajattelin kyllä opetella ruoanlaittoa ja espanjaa yhtä aikaa ;)

Kämppiksistäni vielä. Odotin, että amerikkalaisen Shawnin lisäksi muut kämppikseni olisivat olleet espanjalaisia, mutta nähtävästi olenkin ainoa eurooppalainen tässä asunnossa ameriikanserkkujen joukossa. Noh, ei pidä takertua (negatiivisiin) ennakkokäsityksiin, vaan antaa näille jenkeille mahdollisuus. Tulenhan kuitenkin jakamaan heidän kanssan keittiön, olohuoneen ja kaksi vessaa. Ja onhan amerikasta tullut hyviäkin ihmisiä, eikös? Nämä kaverit ainakin käyttävät luomutuotteita ja ovat jossakin vaiheessa olleet kasvissyöjiä yms. Sain esimerkiksi hyviä ekovinkkejä Zamoraan, mm. mistä löytää luomutuotteita ja miten kierrätys toimii.

Tässä kai kaikki tällä erää, toivottavasti saan aikaiseksi myös sen blogin perustamisen sinne internettiin. Ainakin ensimmäinen teksti on jo valmiina.

!Hasta la pasta!