Lisää kuvia

Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran plaza mayor. Patsaat esittävät pääsiäisviikon kaapumiehiä. Legendan mukaan he kutsuivat pääsiäisviikon kulkueeseen puhaltamalla torveen ja käymällä hakemassa ihmiset kotoa aamuviideltä.


Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran vanhaa kaupunkia. Olisko vanha muurin portti?


Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Zamoran vanhaa kaupunkia kans.


Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Meidän "takapihalta". Näin keväisin koulumatka käy mukavasti joenvartta pitkin. Tykkään kovasti keväisestä, vihreästä Espanjasta. Vaikka täällä sataakin ja on välillä aika kylmä. Mutta kesällä on kuumaa ja kuivaa, ja välimeren kasvillisuuteen kuuluu, että se palaa kesän aikana. Opin myös arvostamaan vuodenaikoja kämppis-Shawnin kanssa jutellessa. Hän on kotoisin Etelä-Kaliforniasta jossa ei ole koskaan vihreätä, sillä alue on aavikkoa eikä siellä sada oikeastaan koskaan, ja lämpötila on aina 25-30 asteen tietämillä.


Kuvaaja: Giovanna Atesh Erkanat

Läheisen Toron pikkukaupungin ympärillä olevaa viininviljelysmaata. Toro on kuuluisa viineistään. Ja hyviähän ne ovat.

Málaga ja Fuengirola

Äiti myös kommentoi tuossa yksi päivä, etten ole muistanut kertoa mun matkasta Málagaan ja Fuengirolaan heitä tapaamaan, joten kirjoitan matkasta nyt.

Matka oli oikein mielenkiintoinen. Aluksi vietin pari yötä Madridissa kaupunkiin tutustuen. Kuitenkin jo menomatkalla bussissa huomasin, että olin unohtanut passini kotiin. Mietin eri vaihtoehtoja, kuinka voisi passini saada Madridiin, sillä ilman sitä ei lentokoneeseen pääse. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli hypätä bussista seuraavalla asemalla ja liftata takaisin Zamoraan. Tämä vaihtoehto sulkeutui pois, kun muistin että mulla oli mukana rinkka ja matkalaukku. Toinen vaihtoehtoni oli käyttää perjantaipäiväni siihen, että matkustan 3h Zamoraan ja 3h takaisin passinhakureissulla. Lopulta keksin, että voin tilata kämppikseni Shawnin Madridiin ja maksaa hänelle matkat Madridiin ja takaisin. Shawn kun aina puhuu matkustamisesta, muttei koskaan mene minnekään, koska hän a) säästää rahaa ja b) ei saa mitään aikaiseksi. Ja lopulta ratkaisuni oli oikein hyvä, sillä Shawnin kanssa meillä oli oikein kivaa tutustuessa Madridiin ja vähän sen yöelämäänkin.
vain
Málagassa ja Fuengirolassa minua yllätti, kun kuulin niin paljon vieraita kieliä ympärilläni. Zamorassa eikä Madridissakaan (siihen vuodenaikaan) ole kovinkaan paljon ulkomaalaisia. Zamorassa siis ei juuri yhtäkään. Etelässä sen sijaan ei juuri muuta kuullutkaan. Ja aina, kun puhuin pikkuisen espanjaa, paikalliset yllättyivät siitä positiivisesti. Se oli hyvää itsetunnon luomista, kun täällä tuntee itsensä koko ajan luuseriksi, kun kaikki muut ulkomaalaiset osaavat ympärillä puhua niin paljon paremmin.

Fuengirolassa on ymmärtääkseni yksi maailman suurimpia suomalaiskeskittymiä. Siellä asuu muistaakseni noin 3 000 suomalaista. Ja kyseessä on Zamoran kokoinen, noin 60 000 asukkaan kaupunki. Siellä on oma suomalainen seurakunta, koulu, suomalaisia ravintoloita ja kauppoja. Todella hyvä matkakohde siis äidille ja isälle, jotka eivät kieliä puhu!

Äidin kanssa käytiin sunnuntaina tutustumassa Málagaan. Retki piti sisällään linnaan tutustumista, jäätelöä, paellaa, kahvia ja muutoinkin rentoa olemista. Oli oikein mukavaa, kun etelässä oli jo hyvät 20 asteen kelit, kun Zamorassa oltiin vielä 5-10 asteen tietämissä. Nyt toukokuussahan siellä on välillä jo ainakin 35 astetta, ja kesällä lämpötila voi kohota 45 asteen tuntumille! Täällä Zamorassa on kesällä kuumimmillaan "vain" 40 astetta...:P Espanja!

Muutoinkin etelän visiitti oli oikein mukava tauko kevään keskellä. Opetin vanhuksille kuinka käytetään bussia ja junaa, ja kävimme syömässä hyvin. Illalla tietenkin tultiin ajoissa nukkumaan ja mulla oli aikaa surffata Facebookisssa langattomasti hotellissa :) Äidille annoin mukaan mun talvivaatteet ja sain hieman kesäisempää päällepantavaa.

Jonkun kerran tuli vielä talvitakkia ikävä, mutta nyt on onneksi jo pääosin yli 20 astetta, vaikka alkuviikosta lämpötilat kävivätkin alle 10 asteessa. Täältä tullaan Suomi! Pistäppä hyvä kesä, ettei arvi värjötellä!

Matkailua

Huh, viime viikkoina on sitten tullut oltua liikkeessä. Elämänrytmi on ollut luokkaa kolme yötä kotona, kolme maailmalla. Mutta mukavaa on ollut!

Yhtenä viikonloppuna kävin Galiciassa yhtä tuttavaa tapaamassa. Oli kyllä hyvä viikonloppu! Kyseessä oli siis Couchsurfing-kaveri Luis, jonka luona vierailin viime keväänä, kun kävin Portossa Portugalissa koulukurssilla, ja samalla piipahdin pariksi päiväksi Espanjan puolelle. Nyt hän oli saanut kesäasuntonsa valmiiksi, ja suunnitteli jäävänsä Espanjaan pidemmäksikin aikaa. Hän on espanjalainen, mutta hän on asunut viimeiset kymmenisen vuotta enemmän ja vähemmän maailmalla.

Luisin kanssa pohdimme maailman menoa. Meillä oli todella hyviä keskusteluja mm. elämästä, hyvästä elämästä ja meille tärkeistä arvoista. Oli todella mukavaa keskustella syvällisiä pitkästä aikaa, kun täällä Zamorassa ei ole ollut sellaista kaveria. Ikävä Annaa! :)

Sitten seuraavalla viikolla oli vuorossa luokkaretki Barcelonaan. Lapset käyttäytyivät mukavasti ja oli meillä vähän vapaa-aikaakin. Tosin olin joka ilta niin uupunut päivän kaitsemisesta, ettei tullut edes mieleenkään lähteä katselemaan kaupungin yöelämää. Tai no, mielessä kävi ajatus moisesta, mutta sitten mukavuudenhalu ja pehmeä sänky voittivat. Shawn sen sijaan jaksoi joka ilta urhoollisesti lähteä ulos tapaamaan kavereitaan. Hänelle se sitten kostautuikin viitenä kahvikuppina päivittäin. Mä pysyttelin mun yhdessä-kahdessa kupposessa.

Barcelonan päälle päätin lauantaina näyttää espanjalaisille, mistä suomalainen juomakulttuuri on tehty! Oli puhetta espanjalaisen kaverin Danielin kanssa siitä, kuinka hänellä oli kova krapula ja itse totesin, ettei ole kyllä tullut liiemmin kuppia kallistettua tällä matkalla. Ilta päättyi mun osalta siihen, että palasin kahdeksan aikaan kotiin nukkumaan. Tosin espanjalaisittain se ei ole niin kovin myöhään, sillä on ihan normaalia lähteä baarista viiden-kuuden aikaan. Krapulapäivä meni leppoisasti ulkona auringonpaisteesta nauttien lämpötilan ollessa 30 asteen tietämissä.

Parin päivän kuluttua saapuikin Mikael minua tänne tervehtimään. Olipas kiva nähdä sitä poikaa! Vaikka ihan rampanahan se sieltä Suomesta saapui, kun oli käynyt sotaleikkejä leikkimässä edellisenä päivänä ja migreeninpoikastakin oli ilmassa.

Seuraavina päivinä näytin Mikaelille hieman Zamoraa, ja työviikon jälkeen lähdimme Salamancaan. Salamancassa vietimme yhden yön ja perjantaina liftasimme Ávilan kaupunkiin, jossa on maailman pisin muuri Kiinan jälkeen. Muuri oli oikein komea, vaikkemme sitä sen kummemmin ihastelleetkaan. Ávilasta otimme bussin Madridiin, sillä Ávilassa kohtasimme kunnon myrskysateen rakeineen ja viemärien tukkeutumisineen.

Madridissa käppäilimme kaupungilla ja yövyimme todella huonossa hostellissa kaupungin ulkopuolella. Koitimme löytää Couchsufring-sohvaa, mutta sellaista ei myöhäisille etsijöille löytynyt (aloitimme etsinnän noin viikkoa ennen kaupunkiin saapumistamme). Kyseinen hostellimme ei siis varsinaisesti ollut mitenkään epäsiisti, mutta se oli hyvin laitosmainen ja todella kaukana keskustan vilinästä, keskellä teollisuusaluetta. Kyseiseen hostelliin päädyimme, kun kaikki muut halvat paikat olivat jo varattuja siinä vaiheessa, kun aloimme etsiä hostellia.

Madrid on kyllä oikein mukava suurkaupunki! Olen käynyt siellä nyt muutaman kerran ja tykästynyt kovin. Madridin yleisilme ei ole kovinkaan erikoinen, mutta keskusta on oikein kompakti ja kaikki keskustassa on kävelymatkan päässä. Madridista löytyy myös Berliininomaista tunnelmaa ja vaihtoehtokortteleita.

Barcelonakin on kiva kauounki, mutta siitä tykkäävät kaikki. Itse en ole vielä löytänyt sieltä itseäni kovasti kiinnostavia paikkoja, mutta olen lähes varma, että niitä siellä kuitenkin on. Kuitenkin, jos tulisin uudestaan asumaan Espanjaan, niin toivoisin asuvani Granádassa tai Madridissa.

Kuvia Zamorasta

Tässä hieman kuvia Zamorasta. En oo juurikaan kuvia otellut, joten nää on viety kavereiden Facebookista.



Haikarat. Täällä on ihanan paljon haikaroita. Meidänkin takapihan kirkon tornissa asuu kaksi pariskuntaa. Niiden elämää on kiva seurata. Toinen pariskunta esimerkiksi varastaa oksia toisen peseästä, minkä johdosta toinen pesä on tosi suuri ja toinen on pieni. (Kuvaaja: Roxane Jamet)





Näkymiä Zamorasta. Zamora on oikein kaunis pikkukaupunki. Täällä on paljon kirkkoja. Ja lisää kirkkoja. Keskiaikaisia ja kai vanhempiakin. Romaneskeja? Läheinen Salamancan kaupunki on rakennettu samoihin aikoihin ja on samaa tyyliä, mutta paljon isompi kaupunki. Toinen läheinen kaupunki Valladolid, Castile y León-alueen pääkaupunki, on uudempi, ja Zamoralaisten mielestä ruma. Mun mielestä Valladolidkin on kaunis, ainakin suomalaisella mittapuulla. (Kuvaaja: Roxane Jamet)



Joku kirkko. Kun niitähän löytyy. Kaikki veri important, kuten Anna tietääkin. (Kuvaaja: Roxane Jamet)






Semana Santan kulkue. Tämä oli se drunken one, torstaiaamuna kello 5. Kulkueissa siis kulki huputetut miehet (joskus myös naiset) ja oli paljon patsaita yms. (Kuvaaja: Fiona Kerr)



Painavimpia patsaita kantoi jopa 50 ihmistä. Tämän alla ehkä noin 20. (Kuvaaja: Fiona Kerr)



Jotkut kulkueet muistuttivat Ku Klux Klanin kokoontumisia enemmän kuin toiset. (Kuvaaja: Fiona Kerr)

Andalucia

Pääsiäissunnuntaina suuntasin etelään. Pääsiäisliikenteen vuoksi bussi jonka olin aikonut ottaa olikin täynnä, ja jouduin odottamaan Madridissa pari tuntia ylimääräistä. Tämä sopi hyvin, sillä pääsin käymään keskustassa syömässä. Mutta ikävä kyllä bussini oli myös tunnin myöhässä määränpäästään Granadasta, joten saavuin sinne kolme tuntia suunniteltua myöhemmin, eikä mulla ollut majapaikkaa. Couch Surfing ei ollut tuottanut tulosta, enkä löytänyt Madridista langatonta nettiä, josta olisin voinut varata hostellin. Lopulta päädyinkin Granadaan vaeltelemaan öisillä kaduilla muutamaksi tunniksi, kunnes löysin kadulta vapaan langattoman netin ja sen avulla löysin vapaan pensionaatin yöksi. Nukkumaan pääsin kahden maissa.

Seuraavana päivänä otin bussin Orgivan pikkukylään Sierra Nevadan vuoristoon. Määränpäänäni oli läheisen vuoren huippu, josta löytyikin etsimäni Rainbow-kokoontuminen n. 1400 metrin korkeudesta. Vuoren huipulle päästäkseni kävelin vuoren rinnettä ylöspäin pari tuntia, noin puolet matkasta, kunnes sain liftikyydin ylös saakka. Olisin tietenkin voinut jäädä kylään odottamaan liftikyytiä, mutta samalla paikalla oli valmiiksi jo viitisen henkeä, joten totesin kävelemisen olevan parempi vaihtoehto. Lisäksi en tiennyt, kuinka kova liikenne noilla seuduilla on, joten totesin kävelemisen olevan varmin vaihtoehto ylös pääsemiseksi. Ja pääsinhän minä. Tosin hieman väsyneenä.

Rainbow oli mahtavalla paikalla, josta oli upeat näkymät. Menetin sydämeni Sierra Nevadan vuoristolle, sinne haluan uudestaan! Sää oli hyvä, vaikka yöllä tiipiissä nukkuessa hiipi kylmyys ohuen makuupussini läpi. Päivällä lämpömittari sen sijaan oli varmasti 25 asteen huiteilla, sillä onnistuin polttamaan nassuni, vaikka muutoin koitin suojautua auringolta mahdollisimman tehokkaasti kääriytymällä pitkähihaisiin paitoihin. Enhän juuri muuta ollut pakannutkaan mukaan.

Rainbowssa vietin vain kaksi yötä, sillä olin luvannut tavata suomalaiset Comenius-ystäväni Cadizissa viikonloppuna. Sen vuoksi jouduin jättämään paratiisin vuoren huipulla tuoreine, ekologisine mangoineen, avokadoineen, appelsiineineen ja tomaatteineen. Oli muuten parhaita hedelmiä ikinä! Lähtöpäivänä lyöttäydyin parin rainbow-ystävän seuraan ja kävelimme vuorenrinnettä alas laaksossa olevaan Beneficio-hippikylään. Toinen ystävistäni oli asunut kylässä jo pari kuukautta, joten hän tiesi nurkat ja osasi opastaa meidät perille. Kylässä nukuin yhden yön.

Beneficio oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Sellainen, jossa olisi kiva viettää jonkin aikaa, esimerkiksi yksi talvi paossa Suomen kylmyyttä ja pimeyttä, mutta pidemmäksi aikaa en sinne haluaisi jäädä. Mutta joksikin aikaa kyllä, vaikka telttailemaan vuorille ja keräämään paikallisia yrttejä. Toisenlaisia yrttejä löytyi myöskin kylästä. Iltanuotiolla istuessa pelästyin jo kerran syöneeni spaceballin, mutta lopulta se onneksi osoittautui vain suklaaleivokseksi. Nyt ei olisi tehnyt mieli mitään hippimatkustelua.

Beneficiosta lähdin yhdessä belgialaisen Rainbow-ystävän kanssa. Menimme samalla bussilla Granadaan, jossa tiemme erosivat. Granadassa vietin taas yhden yön, mutta tällä kertaa olin varannut hostellini jo etukäteen. Visiittini olikin paljon rennompi edelliseen verrattuna, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin siitä, että sain vatsani täyteen ennen nukkumaan menoa.

Granadasta matkasin bussilla Cádiziin, jossa tapasin suomalaisen Comenius-ystäväni Elinan Córdobasta. Toinen ystävä Kataloniasta joutui ikävä kyllä perumaan tapaamisemme, sillä hän oli saanut vatsataudin Málagassa tai niillä seuduin. Comenius-Elinan kanssa tutustuimme Cádiziin, kävimme ottamassa aurinkoa tuulisella rannalla ja yövyimme rennossa surffihostellissa. Löysin Cádizista itselleni myös uudet Camper-kengät. Kalliithan ne olivat, mutta hyvännäköiset ja kuulemma pitäisi olla kestävät. Toivotaan niin!

Cádiz oli ihan mukava pikkukaupunki meren rannalla. Parasta siinä oli ehdottomasti meri! Ja huonointa se, että siellä oli aika paljon turisteja, ja palvelu oli välillä hyvin tylyä tyyliin ”anna rahat ja näkemiin.” Tuli siis parikin ikävää kokemusta paikallisesta palvelusta, vaikka toisaalta ei se nyt niin huonoa ollut. Ihanan Rainbow-kokemuksen päälle vain arkeen astuminen oli ehkä hieman raskasta.

Elina pystyi olemaan Cadizissa vain yhden yön, joten lauantai-illan vietin itsekseni hostellilla riippumatossa nettaillen. Kyllähän siellä olisi voinut ihmisiinkin tutustua, mutta ei ollut oikein sellainen fiilis. Ja lisäksi olen aina ollut huono tutustumaan ihmisiin hostelleissa. En vaan oo sitä tyyppiä, kai.

Sunnuntain sitten vietin lähinnä bussissa istuen. Päätin nähdä myös Sevillan, joten otin Cadizista aamulla bussin sinne, jotta pystyin tutustumaan kaupunkiin muutaman tunnin ennen seuraavaa bussietappia Salamancaan. Sevilla oli hyvin kaunis! Se on Andalucian pääkaupunki ja Espanjan neljänneksi suurin kaupunki, mutta keskusta on silti oikein idyllinen. Suosittelen ehdottomasti! Sevillan jälkeen palasin Salamancan kautta Zamoraan. Sunnuntain bussimatkat kestivät yhteensä noin kymmenen tuntia. Kerkisin miettimään paljon asioita.

Semana Santa

Jee, vihdoinkin on tapahtunut jotakin kirjoittamisen arvoista! Täällä oli pääsiäinen, ja sen jälkeen kävin lomalla Etelä-Espanjassa Andaluciassa. Toisin sanoen jotakin uutta ja ihmeellistä tähän arkeen jota elän. Ei sillä että arjessa mitään vikaa olisi, mutta se vain pyörii lähinnä samojen asioiden ympärillä, eikä niistä viitsi montaa kertaa kirjoittaa.

Pääsiäinen eli Semana Santa (”Pyhä Viikko”) on iso juttu Espanjassa. Silloin on pääsiäiskulkueita varmaan jokaisessa isommassa kaupungissa. Ja Zamoran Semana Santa on yksi Espanjan kuuluisimmista. Sitä luonnehditaan mm. pyhimmäksi. Vanhin Zamoran kulkue on peräisin 1300-luvulta. Semana Santan aikaan täällä oli 10 päivän aikana noin 20 kulkuetta. Mä näin niistä noin puolet, mikä tarkoittaa monen tunnin seisomista ja odottamista. Ja kaikki tämä epäuskonnolliselta minulta. Mutta vain kerran elämässä olen Zamorassa katsomassa pääsiäiskulkueita, toivon.

Kulkue kestää monta tuntia, siinä tuhannet huputetut miehet ja/tai naiset kulkevat kahden-kolmen hengen riveissä ja kantavat soihtua/kynttilää/lippua/tms. Sitten kulkueessa on myös suuria patsaita ja muita pyhiä figuureita, jotka voivat olla satoja vuosia vanhoja. Kulkueissa on yleensä myös musiikkia, joten Zamoran (sinfonia)orkesterilla oli kiireinen viikko. Jotkut kulkueet olivat jopa pelottavia, kun ne näyttivät Ku Klux Klanin kokoontumisilta. Mutta toiset kulkueet olivat varsin kauniita, ja osa jopa viihdyttäviä. Varsinkin torstaiaamun kulkue klo 5.00, jossa suurin osa kulkueeseen osallistujista ja kulkueen seuraajista olivat enemmän-vähemmän humalassa.

Parasta Semana Santassa oli ehdottomasti se, että Zamorassa tapahtui jotain. Kaupungin väkimäärä yli tuplaantui ja hetken aikaa tämä tuntui suuremmaltakin kaupungilta. Suurin ero Jyväskylän ralleihin verrattuna oli se, että kaikki turistit mahtuivat tänne. Zamoran keskusta kun on oikeastaan aika suuri, ja yleensä se on vain tyhjillään. Semana Santan aikana täällä oli ihmisiä myös yleensä hiljaisissa osissa kaupunkia, ja viikko on ehdoton elinruiske Zamoran taloudelle-

Ja joka ilta oli syy lähteä ulos. Useina päivinä tuli nähtyä myös kavereita ja käytyä yhdellä tai kahdella jossakin kuppilassa. Harmi vain, että aika iso osa ulkomaalaisista oli matkustelemassa tuolloin, joten meitä ei ollut kovin montaa täällä. Mutta toisaalta tuli tutustuttua paremmin meidän espanjalaisiin kavereihin.

Pääsiäisviikolla meillä oli pari päivää koulua ja sitten alkoi loma. Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina nuorimmat oppilaat olivat koulussa ja vanhemmat eivät viitsineet enää tulla. Keskiviikkona mun tunnit oli peruutettu, joten loma alkoi jo silloin, ja kesti seuraavan viikon sunnuntaihin. 12 päivää lomaa, mmm.

Netti ja amerikkalaiset

Ei meille sitten tulekaan nettiä. Odoteltiin neljä viikkoa ja käytiin kysymässä, miksei nettiä ole tullut. Meille vastattiin, että kyllä sen olisi pitänyt jo tulla. Sitten soiteltiin puheluita ja meille todettiin, että olin kuulemma sanonut väärän osoitteen ja jos halutaan netti edelleen, niin pitää taas odottaa 2-4 viikkoa. No tänks. Varsinkin kun olen täällä enää pari kuukautta, ja siitäkin muutaman viikon reissussa muualla. Ja onpa ainakin jokin syy lähteä ulos, kun netti pitää etsiä muualta kuin kotoa.

Nyt sitten kämppikset John & Mei ovat kuitenkin päättäneet hankkia netin. Vaikka aluksi kumpikaan ei sitä halunnut, ja sit John halusi ottaa netin kanssa, mutta Mei kommentoi asiaa jotakuinkin näin: "En halua nettiä. Jos te sen otatte, käytän sitä, koska se on, mutten aio maksaa siitä. Koska en sitä alunperin halunnut." Kuinka paljon helpompaa olisikaan ollut, kun he olisivat tilanneet netin jo ennen kuin tulin tänne. Niin paljon helpompaa, niin paljon helpompaa. Pitäkää nettinne!

Olen miettinyt, etten kyllä enää koskaan ikinä halua asua amerikkalaisten kanssa. Vaikka kämppikseni ja työkaverini Shawn on ihan mukava, niin hän on kuitenkin kovin etäinen. Ja amerikkalaiset ovat jopa enemmän individualisteja kuin me suomalaiset. Esimerkiksi kun Mei ja John lainasivat multa porkkanan, he myös ostivat mulle uuden porkkanan tilalle. Ja mulla oli jo valmiiksi kilo porkkanoita, en olisi sitä yhtä kaivannut. Pidän enemmän asenteesta, että lainaa sä nyt, niin mä lainaan joku toinen päivä jotain. Niin, ja jenkit ei osaa puhdistaa keittiön tiskialtaasta ruuantähteitä. Ei nämä mun kämppikset, eikä Mattokamelin Erickkään. Siellä päin ei ilmeisesti ole tapana.